Päivitin ohjeen yhteen paikkaan, mutta kone luki sitä toisesta
Korjasin jaetun työkalun kertaalleen, ja yksi projekti jäi silti lukemaan vanhaa kopiota samalla nimellä. Näin varmistat, että korjaus saapuu sinne, missä sitä oikeasti käytetään.

Ajo meni läpi ilman yhtään virheilmoitusta. Se luki tuotehinnastosta nolla riviä.
Hinnastossa oli satoja rivejä. Vika ei ollut hinnastossa eikä siinä skriptissä, joka sitä luki, vaan siinä, kummasta paikasta skripti haki työkalunsa.
Mitä olin tehnyt sitä ennen
Olin kerännyt Google Sheetsin käsittelyn yhteen paikkaan. Siihen asti sama koodi oli ollut kopioituna projektien sisälle, eli jokainen uusi projekti sai siitä oman kappaleensa. Tein siitä asennettavan kirjaston, yhden yhteisen tunnistautumisen ja pienen komentorivityökalun. Idea oli yksinkertainen: Korjaus kertaalleen, hyöty joka projektiin.
Sitten annoin oman työni tarkastettavaksi. Löytyi 15 vikaa, joista 14 varmistui ajamalla. Yksi oli se, jota en ollut tullut ajatelleeksi. Siinä projektissa, jota varten koko työkalu oli alun perin tehty, oli edelleen oma samanniminen tiedosto omassa kansiossaan. Kun skripti käynnistyy siinä kansiossa, se lataa lähimmän tiedoston, ei asennettua kirjastoa. Ei virhettä, ei varoitusta. Lupaus siitä, että yksi korjaus riittää kaikille, ei siis pitänyt paikkaansa juuri siinä projektissa, joka olisi hyötynyt siitä eniten.
Mitä se muutti
Kun osoitin projektin lukemaan yhteistä kirjastoa, hinnaston luku muuttui nollasta 678 riviin. Nolla oli ollut siinä jo jonkin aikaa, hiljaa. En mitannut, montako tuntia tämä säästää jatkossa, enkä esitä lukua, jota en ole mitannut. Sen sijaan tiedän, mitä se nolla tarkoitti: Kaikki, mitä hinnaston päälle laskettiin, oli laskettu tyhjästä.
Miksi tämä ei ole vain koodijuttu
Sama ilmiö toistuu joka kerta, kun ohjeita jaetaan useampaan paikkaan. Yrityksellä on yksi brändiohje, ja kampanjakansiossa on siitä puolen vuoden vanha kopio samalla nimellä. Sama pätee hinnastopohjiin, raporttipohjiin ja niihin ohjetiedostoihin, jotka annetaan tekoälylle. Se kappale, jota luetaan, ei valikoidu tuoreuden mukaan. Se valikoituu sen mukaan, mikä on lähimpänä lukijaa.
Kielimallin kanssa tämä on vielä terävämpää, koska malli ei kysy. Jos sille antaa kansion, jossa on ohje, se lukee sen ohjeen. Se ei tiedä, että saman nimen takana on jossain muualla tuoreempi versio, eikä se mainitse asiaa. Tästä syystä tekoälyn käyttöönotto kannattaa aloittaa siitä, mitä koneelle annetaan luettavaksi, eikä siitä, mikä työkalu valitaan.
Kolme asiaa, jotka voit tehdä tällä viikolla
- Laske kappaleet. Hae nimellä, montako kopiota tärkeimmästä ohjeestasi tai pohjastasi on olemassa. Yleensä niitä on enemmän kuin yksi, ja pelkkä luku riittää jo havainnoksi.
- Jätä vanhan kopion paikalle osoite, ei sisältöä. Kun poistat kopion, laita tilalle yksi rivi, joka kertoo, missä oikea versio on. Tyhjä paikka houkuttelee tekemään uuden kopion.
- Kysy korjauksen jälkeen, kuka sen sai. Korjaus on valmis vasta, kun tiedät, mitkä paikat lukevat korjattua versiota. Se on eri kysymys kuin se, onko korjaus oikein.
Se vika, jonka olin itse juuri korjannut, oli koko ajan käytössä yhden kansion päässä korjauksesta. Kannattaa tarkistaa, mikä sinun ohjeistasi on oikeasti se, jota luetaan.