Kuka oikeastaan omistaa tekoälyn luoman taiteen? Tekijänoikeudet ovat nyt hämmentävämpiä kuin koskaan

Oletko koskaan miettinyt, kuka oikeastaan omistaa sen kuvan, jonka DALL-E sinulle generoi? Tai kuka on ChatGPT:n kirjoittaman runon tekijänoikeuden haltija? Minä ainakin törmään näihin kysymyksiin lähes päivittäin.

Viime viikolla istuin koodailukahvilassa, kun viereisessä pöydässä pari artistia kiisteli siitä, miten tekoäly oli kopioinut toisen tyyliä täydellisesti. Se sai minut pohtimaan - elämme keskellä sisällöntuotannon vallankumousta, mutta säännöt ovat vielä kuin villissä lännessä. Katsotaanpa yhdessä, mistä tässä kaikessa oikein on kyse ja mihin suuntaan olemme menossa.

Kun tekoäly astuu luovan työn kentälle

Käytän itsekin päivittäin ChatGPT:tä, Midjourneya ja muita tekoälytyökaluja. Ne ovat mullistaneet tapani työskennellä ja luoda sisältöä. Veikkaan, että sinäkin olet kokeillut näitä työkaluja ja ihmetellyt, miten nopeasti niillä saa aikaan vaikuttavia tuloksia.

Mutta tässä se ongelma piileekin: kuka oikeastaan omistaa sen, mitä tekoäly tuottaa? Olen kysynyt tätä lukuisilta asiantuntijoilta, ja vastaus on aina hieman epämääräinen. Selvitetään tämä yhdessä.

Tekijänoikeudet ja tekoäly: perustavanlaatuinen ristiriita

Tekijänoikeuslaki on alun perin tehty suojaamaan ihmisten luovaa työtä. Se antaa sinulle oikeuden päättää, miten teostasi käytetään. Niin yksinkertaista - tai ainakin oli ennen tekoälyä.

Ongelma on siinä, että kansainvälisesti tekijänoikeus syntyy vain ihmiselle. Olen itsekin pohtinut tätä monesti: kun tekoäly luo jotain täysin itsenäisesti, kenelle oikeudet kuuluvat? Mallien kehittäjille? Käyttäjälle, joka antoi ohjeet? Vai ei kenellekään?

Tein viime kuussa kokeen, jossa loin tekoälyllä muutaman musiikkikappaleen, ja kun nyt yritän rekisteröidä niitä, törmään jatkuvasti seinään. Järjestelmämme eivät yksinkertaisesti tunnista tätä uutta luomisen tapaa.

Tekoäly ja tekijänoikeusloukkaukset: harmaalla alueella

Tuntuuko sinusta joskus, että tekoäly kopioi jonkun tyyliä vähän liiankin tarkasti? Et ole yksin. Tekoälymallit oppivat miljoonista teoksista, joista iso osa on tekijänoikeudella suojattuja. Tämä on kuin kävelisi jäätyvällä järvellä - kukaan ei ole aivan varma, milloin jää pettää alta.

Viime viikolla juuri näin oman blogikirjoitukseni tyylin kopioituna eräässä tekoälyn tuottamassa tekstissä. Se oli outoa - tunnistin oman kirjoitustapani, mutta en ollut koskaan kirjoittanut kyseistä tekstiä. Tällaisten kokemusten takia monet taiteilijat ja kirjoittajat ovat nousseet barrikadeille.

OpenAI:n näkökulma vs. taiteilijoiden huoli

OpenAI (ChatGPT:n kehittäjä) on ottanut tässä asiassa selkeän kannan. He ovat vedonneet Yhdysvaltain hallitukseen, jotta tekoälymallien kouluttaminen tekijänoikeudella suojatulla materiaalilla sallittaisiin. Miksi? Koska muuten amerikkalaiset jäävät kauaksi tekoälykisassa. Tätä argumenttia olen itsekin pyöritellyt mielessäni monta kertaa.

OpenAI:n perusväittämät kuulostavat järkeviltä:

• Tekoäly ei suoraan kopioi teoksia, vaan oppii niistä malleja
• Tekoälyn käyttö on "fair use" -periaatteen mukaista
• Rajoitukset vain jarruttaisivat innovaatioita

Mutta kuule, olen jutellut monien taiteilijoiden kanssa, ja heidän huolensa on aito. Tunnen erään kuvittajan, jonka uniikki tyyli on nyt kenen tahansa kopioitavissa muutamalla tekstikomennolla. Vuosien työ ainutlaatuisen tyylin luomiseksi - ja nyt kuka tahansa voi luoda "samaa" minuuteissa. Ei ihme, että taiteilijat ovat vihaisia.

Mihin suuntaan tekoäly kehittyy, ja miten se muuttaa tekijänoikeuksia?

Olen seurannut tätä alaa tiiviisti, ja näen muutamia kiinnostavia kehityssuuntia. Ensinnäkin, massadataan perustuva koulutus alkaa tulla tiensä päähän. OpenAI:n Ilya Sutskever on puhunut tästä paljon, ja olen samaa mieltä hänen kanssaan.

Tulevaisuuden tekoäly voi oppia tehokkaammin pienemmällä datamäärällä. Tämä voi itse asiassa helpottaa tekijänoikeusongelmia. Kuvittele, että sen sijaan, että tekoäly imuroisi koko internetin sisällön, se voisi oppia tehokkaasti vain lisensoidusta materiaalista!

Kokeilin itse viime kuussa erästä "Test Time Compute" -mallia, joka antaa tekoälylle enemmän "ajatteluaikaa". Ero oli hämmästyttävä - malli tuotti paljon syvällisempiä ja ainutlaatuisempia vastauksia ilman lisäkoulutusta. Tällaiset kehityssuunnat voivat muuttaa koko tekijänoikeuskeskustelua.

Miten tästä eteenpäin? Oma näkemykseni

Muistan vielä, kun skannattuja kirjoja alettiin jakaa netissä, ja kustantamot olivat paniikissa. Nyt elämme samankaltaista murrosaikaa, mutta moninkertaisella vauhdilla. Miten tästä selvitään?

Uskon, että lainsäädännön on pakko kehittyä. Olen puhunut useissa seminaareissa siitä, miten tekijänoikeuslaki voisi ottaa huomioon tekoälyn erityispiirteet. Tarvitsemme uusia malleja, jotka suojaavat ihmisten luovaa työtä mutta antavat tilaa myös tekoälyn mahdollisuuksille.

Kun teen töitä tekoälyn kanssa, näen itseni yhä enemmän orkesterinjohtajana kuin sooloartistina. Tekoäly on instrumentti, joka toteuttaa visiotani, mutta luova impulssi ja lopullinen arvostelu tulevat minulta. Tämä yhteistyömalli voisi olla avain tekijänoikeuskysymysten ratkaisemiseen.

Lopuksi: Tasapainoa etsimässä

Tekoäly on tullut jäädäkseen, emmekä voi enää palata entiseen. Sen sijaan, että vastustaisimme muutosta, meidän pitäisi keskittyä löytämään oikeudenmukainen tasapaino. Tarvitsemme avointa keskustelua kaikkien osapuolten välillä - kehittäjien, taiteilijoiden, lainsäätäjien ja käyttäjien.

Olen itse päättänyt käyttää tekoälyä työkaluna, joka tehostaa luovuuttani, mutta ei korvaa sitä. Samalla kunnioitan muiden luovaa työtä, enkä käytä tekoälyä kopioimaan tai jäljittelemään muiden tyyliä ilman lupaa.

Mitä sinä ajattelet? Kenelle tekoälyn luoman taiteen oikeudet kuuluvat? Ja miten käytät itse tekoälyä luovassa työssäsi? Jaa ajatuksesi kommenteissa - olen aidosti kiinnostunut kuulemaan mielipiteesi!

- Ilari