Tekoäly ja tekijänoikeudet: Kenelle AI:n tuottama sisältö lopulta kuuluu?

Tekoäly ja tekijänoikeudet: Pohditaan tärkeää ja puhuttua aihetta tekoälystä ja tekijänoikeuksista.

Ilari Schmidt

28 maalis 2025 — 5 min luettava

Tekoälyyn liittyvä tekijänoikeuskysymys on noussut entistä polttavammaksi samaa tahtia kuin erilaiset generatiiviset tekoälymallit – kuten ChatGPT, Midjourney, DALL-E ja muut – ovat yleistyneet. Olemme siirtymässä aikaan, jolloin AI voi luoda kuvia, musiikkia, tekstejä ja muuta sisältöä minuuteissa. Mutta kuka lopulta omistaa tekoälyn tuottaman sisällön, ja miten tekijänoikeuslakeja tulisi soveltaa uuteen luomisen tapaan?

Tässä artikkelissa tarkastelemme sekä EU:n uuden tekoälyasetuksen (AI Act) vaikutusta tekijänoikeuksiin että sitä, miten muuttuva teknologia haastaa totuttuja käytäntöjä luovalla alalla. Lopussa pohdimme myös, millainen rooli loppukäyttäjällä on tässä uudessa tilanteessa.

1. Luovan työn peruspilari – entä kun tekijä ei ole ihminen?

Perinteisesti tekijänoikeuslait on laadittu suojaamaan ihmisen luovaa työtä. Kansainvälisten sopimusten mukaan oikeus teokseen syntyy yksilölle, joka on luonut sen. Tekoälyn aikakaudella tämä lähtökohta asettuu kyseenalaiseksi:

Kuka on teoksen varsinainen “tekijä”, kun sisältöä luo tai jalostaa tekoäly?
Onko omistaja tekoälymallin kehittäjä, loppukäyttäjä, joka antoi tekstikomennot, vai onko kyseessä kenties oikeudellisesti suojaamaton luomus?

Konkreettisena esimerkkinä mainittakoon kuvittajat ja muusikot, joiden uniikki taiteellinen tyyli on tekoälyn avulla helposti kopioitavissa. Osalle taiteilijoista tilanne aiheuttaa merkittävää huolta: vuosien mittainen työn tulos – oma visuaalinen kädenjälki tai soinnillinen ilmaisu – voi nyt siirtyä tekoälyn “oppimaksi” ja sieltä kenen tahansa ulottuville. Tätä kehitystä on verrattu digitaalisen aikakauden “villiksi länneksi”: harva tietää tarkasti, missä tekijänoikeuksien rajat kulkevat, kun AI astuu kuvaan.

2. EU:n tekoälyasetus (AI Act) ja tekijänoikeudet

Euroopan unionin uusi tekoälyasetus, AI Act, ei ole tekijänoikeuslaki, mutta se luo puitteet sille, miten kehittäjien ja palveluntarjoajien on varmistettava tekijänoikeuksien kunnioittaminen AI-järjestelmiä kehittäessään ja tarjotessaan. Asetus korostaa erityisesti datan laillisuutta ja läpinäkyvyyttä:

Koulutusdata: Kehittäjän on pystyttävä osoittamaan, että tekoäly on koulutettu laillisella aineistolla (esim. lupien tai TDM-poikkeusten puitteissa).
Läpinäkyvyys: Erityisesti yleiskäyttöisten “foundation”-mallien (kuten suuret kielimallit tai kuvageneraattorit) tarjoajien on julkaistava kuvaus siitä, millaista dataa on käytetty ja millaisia oikeudellisia rajoituksia siihen mahdollisesti liittyy.
Korjausvaatimus: Jos käy ilmi, että koulutusdata on hankittu luvattomasti tai järjestelmä tuottaa tekijänoikeutta loukkaavaa sisältöä, AI Act velvoittaa kehittäjää poistamaan laittoman aineiston sekä ryhtymään muihin tarvittaviin korjaustoimiin.

Asetus ei kuitenkaan ratkaise kysymystä siitä, “kenelle AI:n luoman sisällön tekijänoikeudet kuuluvat”. Sen sijaan se muistuttaa, että tekoälykehitys on järjestettävä niin, ettei olemassa olevia lakeja loukata.

Lisätietoa AI ActistaEU:n AI Act Explorer Euroopan komission “A European approach to Artificial Intelligence”

3. Kuka omistaa AI:n tuottaman sisällön?

3.1 Tapaus: Tekijänoikeus syntyy vain ihmiselle

Juridiikan perinteinen kanta on, että vain ihminen voi olla teoksen tekijä. Kun tekoäly tuottaa kuvia tai musiikkia “itsenäisesti”, teokseen ei välttämättä synny tekijänoikeutta kenenkään nimiin. Toisaalta, jos ihmisen luova panos on ratkaiseva (esim. “ohjaus” ja merkittävä karsinta, editointi tai ideointi), voidaan väittää, että kyseessä on ihmisen teos, vaikka tekoäly auttaakin prosessissa.

3.2 Kuka vastaa, jos AI oppii liikaa?

Haasteeksi on noussut myös se, kuinka tarkasti tekoäly voi matkia tietyn taiteilijan tyyliä. Monet kuvittajat ovat huomanneet AI-järjestelmien pystyvän luomaan jäljennöksiä teoksista tai kokonaistaiteellisesta otteesta. Vaikka mallin kehittäjät väittävät, että tekoäly vain “oppii malleja” eikä kopioi suoraan, todellisuudessa raja oppimisen ja kopioinnin välillä on hämärä.

3.3 OpenAI:n linjaus

Esimerkiksi OpenAI on vedonnut Yhdysvaltain lainsäätäjiin “fair use” -käsitteen laajentamiseksi, jotta tekoälyn kouluttaminen tekijänoikeudella suojatulla aineistolla olisi sallittua. Taiteilijoiden näkökulmasta tämä voi tuntua epäreilulta: he ovat huolissaan siitä, että heidän elinkeinonsa murenee, kun tyyliä voi kopioida parilla tekstikomennolla.

4. Syitä tekoälyn nopealle kehitykselle – ja mitä tulevaisuus voi tuoda

Monet kehittäjät uskovat, että massiivinen datankeruu on ollut välttämätön askel tekoälyn onnistumiseksi. Käytännössä AI “imuroi” verkosta kaiken mahdollisen oppiakseen malleja ja rakenteita. Tulevaisuudessa teknologia saattaa kuitenkin muuttua:

Tehokkaampi oppiminen pienemmällä datalla: Mallit voivat kehittyä niin, ettei koko internetin sisältöä tarvitse analysoida, mikä helpottaisi tekijänoikeus- ja yksityisyyskysymyksiä.
Test Time Compute: Kehitteillä on menetelmiä, joissa tekoäly käyttää enemmän “ajatteluaikaa” sisällön tuottamiseen ilman lisäkoulutusta. Tämä voi vähentää tarvetta kerätä valtavia datamassoja.
Mallien tarkempi rajaus: Tulevaisuudessa organisaatiot voivat tarjota AI:ta, joka on koulutettu vain tarkasti rajatulla, laillisesti hankitulla aineistolla.

Jos tekoälyn tarvitsemia datamääriä saadaan pienemmäksi – tai jos data on rajattu paremmin lisensoituihin lähteisiin – monia tekijänoikeuskiistoja voitaisiin vältellä.

5. Käyttäjän näkökulma: kun teet sisältöä tekoälyn avulla

Moni ammattimainen toimija – ja yhä useammin myös “tavallinen” loppukäyttäjä – hyödyntää ChatGPT:tä, Midjourneyta, DALL-E:ta tai vastaavia generatiivisia malleja. AI Act sivuaa loppukäyttäjän asemaa lähinnä sitä kautta, että palveluntarjoajan on huolehdittava aineiston laillisuudesta ja annettava selkeät ohjeet. Silti käyttäjälläkin on vastuunsa:

Tekijänoikeuksien noudattaminen: Jos tuotat tekoälyn avulla markkinointimateriaalia, logon, kirjan kansikuvan tai muita teoksia, kannattaa varmistaa, ettei generoitua sisältöä ole luotu loukkaamalla toisten oikeuksia.
Deepfake-sisältöjen merkitseminen: Lain mukaan (AI Act) generatiivinen sisältö on merkittävä tekoälyn tuottamaksi, jotta yleisö ei harhaudu pitämään sitä aitona.
Yksinoikeuden rajat: Pelkkä komennon antaminen tekoälylle ei yleensä luo tekijänoikeutta – mutta jos olet merkittävästi vaikuttanut lopputulokseen luovilla valinnoillasi, oikeudet voivat olla (ainakin osin) sinun.

6. Tyylien kopioinnista oikeudenmukaisuuteen: taiteilijoiden huoli ja EU-lain kehitys

Monet taiteilijat ovat turhautuneita siitä, miten helposti tekoäly voi “kaapata” heidän luovan leimansa. Tällaisia huolia on esitetty lukuisissa yhteyksissä:

Oman tyylin menettäminen: Työ, jonka rakentamiseen on mennyt vuosia, on muiden kopioitavissa muutamassa minuutissa.
Kaupallisen hyödyn siirtyminen: Kehittäjät ja AI-palveluntarjoajat voivat hyötyä suuresti tyylin jäljittelystä, kun taas alkuperäinen taiteilija jää vaille korvausta.

AI Act ei suoraan aseta rajoja “tyylin kopioimiselle”, mutta se edellyttää, että kehittäjät reagoivat, jos malli konkreettisesti loukkaa tekijänoikeuksia (esim. tuottaa lähes identtisiä kopioita suojatuista teoksista). Lainsäädännön oletetaan vielä muokkautuvan, kun uudet käytännön tapaukset paljastavat “harmaita alueita”.

7. Miten tästä eteenpäin?

Aiemmat kokemukset digitaalisesta murroksesta (esim. musiikin ja kirjojen jakaminen verkossa) ovat osoittaneet, että lainsäädäntö on usein hitaampi kuin teknologinen kehitys. Sama ilmiö toistuu tekoälyn kanssa:

Taiteilijat, kehittäjät ja lainsäätäjät ovat osin eri linjoilla sen suhteen, miten paljon datan keräämistä ja sisällöntuotantoa pitäisi rajoittaa.
Innovaatioiden pelko on todellinen: liian tiukat säännöt voivat hidastaa tekoälyn kehitystä, mikä heikentäisi kilpailukykyä.
Oikeudenmukainen tasapaino on tavoitteena: tekoälyllä on lupa lukea ja hyödyntää aineistoa, mutta tekijöiden oikeuksia tulee suojata.

Laaja keskustelu erilaisista malleista, kuten “fair use” -periaatteen soveltamisesta ja tekijöiden kompensaatiosta, on alkamassa. Joissain tapauksissa on esitetty ideoita “lisenssijärjestelmästä”, jossa tekoälykehittäjät maksaisivat korvauksia taiteilijoille, joiden teoksia he hyödyntävät koulutusdatan osana.

8. Yhteenveto: Etsimässä uusia malleja luovaan yhteistyöhön

EU:n AI Act pyrkii varmistamaan, että AI-järjestelmät toimivat laillisesti, läpinäkyvästi ja immateriaalioikeuksia kunnioittaen. Se ei kuitenkaan vastaa kaikkiin kysymyksiin, kuten siihen, kenelle tekoälyn itsenäisesti tuottaman sisällön oikeudet kuuluvat.
Käyttäjän rooli tekoälyn ohjaajana voi olla ratkaiseva tekijä, jos teosta halutaan suojella. Silti “täysin koneen tuottama” teos saattaa jäädä vaille ihmisen tekijänoikeussuojaa.
Taiteilijoiden huoli liittyy erityisesti tilanteisiin, joissa tekoälymallit kopioivat tyylin tai tuottavat lähes identtisiä versioita suojatusta teoksesta.
Tulevaisuus voi tuoda parempia teknisiä ratkaisuja ja tarkennettua sääntelyä, jossa huomioidaan sekä AI-kehittäjien että luovien alojen intressit. Innovatiiviset tavat kouluttaa malleja pienemmällä datamäärällä voivat myös auttaa ratkaisemaan monia nykypäivän tekijänoikeusongelmia.

Kenelle AI:n luoman taiteen oikeudet lopulta kuuluvat?

Vastaus on toistaiseksi epäselvä ja vaihtelee sekä oikeudellisessa että eettisessä mielessä. Monet näkevät tekoälyn enemmän “työkaluna” kuin itsenäisenä tekijänä, mikä puoltaa näkemystä, että ihmisellä on avainrooli tekijyyden synnyssä.

Toiset taas katsovat, ettei ihmisellä ole lopullista luovaa kontrollia – tekoäly tuottaa usein ideoita, joita sen käyttäjä ei olisi välttämättä keksinyt. Tämä vahvistaa tulkintaa “omistamattomista” teoksista, tai tilanteesta, jossa oikeuksia voi olla vain rajoitetusti.

Lähteitä ja lisätietoa

Päätelmänä voidaan todeta, että tekoäly on mullistanut luovaa alaa ennennäkemättömällä tavalla. Lainsäädäntö – erityisesti AI Act – ottaa vasta ensiaskeleita säännellessään, miten tekoälyä kehitetään ja käytetään tekijänoikeutta kunnioittaen. Taiteilijat, kehittäjät ja käyttäjät kamppailevat vielä sen kanssa, missä vastuujen, oikeuksien ja eettisten rajojen tulisi kulkea. Todennäköisesti tarvitsemme uusia juridisia ratkaisuja ja käytännön sopimuksia, jotka luovat reilun pelikentän kaikille osapuolille – sekä ihmisille että tekoälyä hyödyntäville toimijoille.