Käänsin nappia, joka ei ollut kiinni missään
Kolme versiota peräkkäin näytti samalta. Vika ei ollut mallissa vaan siinä, mitä säädin. Näin testaat yhdellä liioitellulla pyynnöllä, ohjaako ohjeesi oikeasti lopputulosta.

Kolmannella kierroksella sain saman palautteen kuin ensimmäisellä: Ei eroa edelliseen.
Säädin tuotekuvien ulkonäköä. Kuvat syntyvät 3D-malleista koneellisesti, eli sama tiedosto menee sisään ja valmis kuva tulee ulos, ja minun piti saada metallin sävy kohdalleen ennen kuin asetukset lukitaan. Työ eteni niin kuin tekoälyn kanssa yleensä: Pyydän muutosta, katson tulosta, pyydän seuraavaa. Kolme versiota peräkkäin, eikä yksikään näyttänyt erilaiselta kuin edellinen.
Tämä ei ole kuvien erikoisuus
Sama tunne tulee tekstistä. Pyydät mallilta napakampaa myyntipuhetta ja saat takaisin saman tekstin eri sanoilla. Pyydät vielä napakampaa, ja saat taas saman. Kolmannen kierroksen jälkeen on helppo päätellä, ettei malli osaa. Useimmiten se päätelmä on väärä. Kyse on tavallisemmin siitä, että käännät nappia, joka ei ohjaa lopputulosta.
Lopetin kierrokset ja mittasin
Sen sijaan että olisin ajanut neljännen version, ajoin jokaisen säätimen molempiin ääripäihin ja mittasin tuloksen. Kaikki ne yhteensä liikuttivat sävyä noin viisi pistettä asteikolla, jossa niitä on 256. Silmä ei erota sellaista, eikä sitä erottanut palautteen antajakaan.
Siinä oli vastaus. Yksikään kierros ei olisi voinut onnistua, koska säädin valaistusta, eikä sävy tullut valaistuksesta. Se tuli pinnasta itsestään, ja korjaus kuului sinne. Kun muutos tehtiin oikeassa kohdassa, ero näkyi ensimmäisellä yrityksellä.
Malli ei siis jumittanut. Minä käänsin väärää nappia, ja tein sitä kolme kierrosta.
Toinen virhe oli kierrosten kasaaminen
Kun oikea säädin oli löytynyt, ehdin tehdä vielä toisen virheen. Yhdistin kahden eri version parhaat puolet samaan kierrokseen, ja kun tulos oli huonompi kuin kumpikaan niistä, en tiennyt kumpi muutos sen pilasi. Palasin siihen versioon, joka oli viimeksi hyväksytty, ja muutin siitä yhden asian kerrallaan. Se kuulostaa hitaammalta. Käytännössä se on nopeampaa, koska jokainen kierros vastaa silloin yhteen kysymykseen.
Kirjasin ylös vielä yhden asian, joka ei ole tekninen: Aina kun kirkkaus ja tummuus olivat olleet ristiriidassa, valinta oli ollut tummempi. Se on makuasia eikä mitattava luku, mutta kirjoitettuna sitä ei tarvitse arvata uudelleen joka kierroksella.
Mitä kolme kierrosta maksoi
Ne olivat halpoja verrattuna siihen, että sama olisi jatkunut viikon. Juuri tähän kehittäminen pk-yrityksessä yleensä kaatuu: Ei päätökseen vaan siihen, että aika valuu kierroksiin, jotka eivät vie mihinkään. Lopputulos on sama ajanpuute, joka pysäyttää kaiken muunkin kehitystyön.
Lopullinen versio on nyt tallessa asetuksina, eli sama jälki toistuu ilman säätämistä. Siinä kohtaa iterointi lakkaa olemasta työtä ja muuttuu tuotannoksi.
Yksi asia, jonka voi tehdä tällä viikolla
Kun kaksi kierrosta peräkkäin tuottaa saman tuloksen, älä aja kolmatta. Tee tämä:
- Pyydä tahallaan liioiteltu versio. Ei napakampaa vaan niin napakkaa, että se menee överiksi. Ääripää on halpa testi ja kertoo enemmän kuin kolme varovaista kierrosta.
- Katso, muuttuiko mikään. Jos liioiteltukin näyttää samalta, vika ei ole mallin kyvyssä. Säädät asiaa, joka ei ohjaa tulosta, ja oikea kysymys onkin, mikä sitä ohjaa.
- Palaa viimeksi hyväksyttyyn versioon. Älä jatka uusimmasta vaan siitä, joka kelpasi. Muuta yksi asia kerrallaan.
- Kirjoita valinta ylös heti. Yksi rivi riittää: Kumpi vaihtoehto voitti ja miksi. Muuten sama kysymys palaa ensi viikolla, eikä kukaan muista vastausta.
Kierrosten määrä ei kerro, kuinka vaikea tehtävä on. Se kertoo useimmiten siitä, kuinka kauan on säädetty väärää asiaa.