Merkitsin valmiiksi kaksi asiaa, joita kone ei näe
Jaetussa tilataulukossa valmis tarkoittaa kahta eri asiaa, mitattua ja kerrottua, eikä tekoäly erota niitä. Näin merkitset statuksen viereen, mistä tieto on saatu.
Tilataulukossa on rivi, jossa lukee valmis. Se ei kerro, mittasiko sen joku vai sanoiko sen joku.
Ero kuulostaa pieneltä niin kauan kuin taulukkoa lukee ihminen, joka oli paikalla. Hän muistaa, mitkä kohdat käytiin läpi järjestelmästä ja mitkä kirjattiin palaverissa. Kun sama taulukko annetaan tekoälylle, tuo muisti jää pois. Jokainen valmis on yhtä vahva.
Kaksi kohtaa, joita ei löydy mistään rajapinnasta
Pidin ajan tasalla verkkokauppaprojektin tilatiedostoa. Iso osa siitä täyttyy itsestään: Skripti lukee kaupan rajapinnan ja kirjaa, mitä sieltä oikeasti löytyy. Näissä kohdissa valmis on mitattu.
Kaksi kohtaa jäi ulkopuolelle. Toinen oli väriryhmittelyt, joista vastaa kaupan päälle asennettu erillinen sovellus. Se pitää ryhmät omassa tietokannassaan, eivätkä ne näy kaupan rajapinnassa lainkaan. Toinen oli banneri, joka on rakennettu sivunrakennustyökalun sisään. Molemmat olivat valmiita, ja kumpaakaan en pysty todentamaan koodista.
Kirjasin ne valmiiksi, mutta en pelkällä sanalla valmis. Viereen tuli lyhyt rivi siitä, mihin merkintä nojaa: Ihmisen sanaan, ei mittaukseen.
Samassa tiedostossa mitattu kohta näyttää erilaiselta. Myyntikanavien rivillä ei lue vain kesken, vaan se havainto, josta kesken seuraa: Yhdelläkään tuotteella ei ole julkaisumerkintää, ja siksi julkaiseminen on kaksi askelta eikä yksi. Merkintä kantaa todisteensa mukanaan.
Mitä se muutti
Kun sama tiedosto annettiin myöhemmin mallille ja siitä pyydettiin luovutusdokumenttia, se lakkasi esittämästä kaikkea samanarvoisena. Mitatut kohdat menivät läpi sellaisenaan. Kerrotut kohdat se nosti erikseen ja kirjoitti näkyviin, kenen sanaan ne nojaavat.
Käytännön hyöty tuli tarkistuskierroksella. Aiemmin se tarkoitti koko listan läpikäymistä, koska mistään ei nähnyt, mikä oli jo varmaa. Nyt tarkistettava joukko on lyhyt ja tiedossa etukäteen: Juuri ne kohdat, joihin kone ei pääse katsomaan.
Toinen muutos oli hiljaisempi ja lopulta tärkeämpi. Kun ohjeessa kerrotaan, mihin järjestelmiin automaatio ei näe, se lakkaa raportoimasta näkymän puutetta asian puutteena. Ilman sitä tietoa havainto muuttuu matkalla: Malli ei löytänyt tietoa, mutta kirjaa, ettei asiaa ole tehty. Nämä ovat eri väitteitä. Sama pätee muuallakin tekoälyn käyttöönotossa, jossa mallin on saatava tietää myös oman näkyvyytensä rajat.
Mitä tästä kannattaa ottaa
Jos sinulla on jaettu tilataulukko, ohjetiedosto tai projektinäkymä, jonka aiot antaa tekoälylle, lisää statuksen viereen yksi kenttä: Mistä tämä tiedetään. Kolme arvoa riittää.
- Mitattu. Luettu suoraan järjestelmästä, ja rivillä näkyy se luku tai havainto, josta tila seuraa.
- Kerrottu. Joku sanoi näin, ja nimi on kirjoitettu näkyviin. Tämä ei ole huonompi tila kuin mitattu, se on eri tila.
- Ei tarkistettavissa. Tieto asuu järjestelmässä, jonne ei ole näkymää. Nämä kannattaa nimetä, koska ne eivät lakkaa olemasta sillä, ettei niitä näy.
Ja kirjoita ohjeeseen erikseen lista niistä järjestelmistä, joihin automaatio ei näe. Se on kolmen rivin lisäys, ja se estää yhden kokonaisen virheluokan: Sen, että tyhjä näkymä luetaan tyhjänä todellisuutena.